“Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua?”

Yrit­tä­jä­nä toi­mi­va ystä­vä­ni Jou­ni kysyi minul­ta vii­me mar­ras­kuun alus­sa otsi­kon kysy­myk­sen. Seu­raa­va­na aamu­na irtisanouduin.

Kysy­mys oli seu­raus­ta poh­din­taa­ni, pitäi­si­kö minun ryh­tyä yrit­tä­jäk­si. Parin kuu­kau­den pääs­tä oli­si tul­lut täy­teen kym­me­nen vuot­ta Euroo­pan par­haak­si vali­tus­sa työ­pai­kas­sa, jota olin muka­na kas­vat­ta­mas­sa run­saas­ta kym­me­nes­tä yli nel­jään­sa­taan työn­te­ki­jään. Vii­mei­set vuo­det olin kes­kit­ty­nyt mark­ki­noin­tiin, mut­ta pik­ku­hil­jaa oli alka­nut kyp­syä aja­tus hakeu­tua jäl­leen kou­lu­tus­ta­ni (ATK-DI) vas­taa­viin tehtäviin.

Jää­mi­nen oli­si ollut help­poa. Toi­men­ku­van muut­ta­mi­nen oli­si ollut var­mas­ti myös help­poa. Mik­si sii­tä huo­li­mat­ta lähdin?

Vii­mei­nen korpimaa

Olen ollut töis­sä kah­des­sa suu­ry­ri­tyk­ses­sä, kah­des­sa epä­on­nis­tu­nees­sa star­tu­pis­sa ja yhdes­sä pal­ve­lu­yri­tyk­ses­sä. Vain yrit­tä­jyys on enää kokei­le­mat­ta. Nyt on sen aika.

Mer­ki­tyk­sel­li­syys

Suo­ma­lais­ten yri­tys­ten menes­ty­mi­nen on lähel­lä sydän­tä­ni. Sik­si olen esi­mer­kik­si perus­ta­nut Koo­dia Suo­mes­ta ry:n. Uskon, että pys­tyn aut­ta­maan nyt mui­ta yri­tyk­siä. Pidän het­kes­tä, kun asia­kas mak­saa las­ku­ni — en rahan vuok­si, vaan sik­si, että tie­dän tuot­ta­nee­ni arvoa.

Äärim­mäi­nen omistajuus

Yksi­ny­rit­tä­jä­nä olen itse vas­tuus­sa kai­kes­ta. Tie­dän aina, että syy­pää jokai­seen onnis­tu­mi­seen ja vir­hee­seen löy­tyy pei­lis­tä. Toi­set pitä­vät sitä pelot­ta­va­na, omas­ta mie­les­tä­ni se on erit­täin kan­nus­ta­vaa ja oikeudenmukaista.

Lisäk­si yrit­tä­jä­nä bulls­hit-hom­miin jou­tu­mi­nen on oma, tyh­mä valin­ta. Fik­su yrit­tä­jä täh­tää kai­kil­la toi­mil­laan tuot­ta­maan arvoa itsel­leen tai asiak­kail­leen — ei esi­mer­kik­si istu­maan tur­han­päi­väi­sis­sä pala­ve­reis­sa. Alla ole­va julis­te ei kuu­lu seinälleni.

Fer­ris­sin kysymykset

Täl­lä vii­kol­la luin Tim Fer­ris­sin klas­sik­ko­kir­jan 4 tun­nin työ­viik­ko. Vaik­ka digi­no­ma­dius tai töi­den ulkois­ta­mi­nen ei minua täl­lä het­kel­lä hou­kut­te­le, löy­tyy kir­jan alku­puo­lel­ta mai­nio lis­ta kysy­myk­siä, jot­ka vii­meis­tään oli­si­vat saa­neet minut tart­tu­maan toi­meen. Alla tii­vis­tel­mä niistä:

1. Mikä on pahin­ta, mitä voi tapah­tua, jos toteu­tat sen mitä harkitset?
2. Jos pahin tapah­tuu, miten ja kuin­ka nopeas­ti sai­sit vahin­got kor­jat­tua? Luul­ta­vas­ti erit­täin hel­pos­ti ja nopeasti.
3. Mitä jätät teke­mät­tä pelos­ta joh­tuen? Toden­nä­köi­ses­ti asioi­ta joi­ta sinun eni­ten pitää tehdä.
4. Kuin­ka pal­jon sinul­le mak­saa talou­del­li­ses­ti ja emo­tio­naa­li­ses­ti lykä­tä päätöstä?
5. Jos et nyt toi­mi, mis­sä olet yhden tai kym­me­nen vuo­den pääs­tä? Jos ajat­te­let het­keä 10 vuo­den pääs­tä ja tie­dät 100 % var­muu­del­la katu­va­si ettet toi­mi­nut, on toi­meen ryh­ty­mät­tö­myys kaik­kein suu­rin ris­ki ja typeryyttä.
6. Mitä odo­tat? Jos et pys­ty vas­taa­maan tähän, on vas­taus help­po: pel­käät, kuten koko muu maailma.

Pahin­ta, mitä voi tapahtua

Mikä siis on pahin­ta, mitä minul­le voi tapah­tua? Jos yri­tyk­se­ni ei menes­ty, pahim­mas­sa tapauk­ses­sa koo­daan vuo­den pääs­tä Apot­tia MUMPS:lla. Olen val­mis otta­maan riskin.

Mikä on pahin­ta, mitä sinul­le voi­si tapahtua?