Myön­nän. On has­sua kir­joit­taa yli puo­li vuot­ta sit­ten ilmes­ty­nees­tä kir­jas­ta, jon­ka toden­nä­köi­ses­ti kaik­ki ovat jo luke­neet. Itse kui­ten­kin pää­sin opuk­sen kimp­puun vas­ta täl­lä vii­kol­la. Ensim­mäi­nen lukuses­sio päät­tyi sii­hen, kun herä­sin soh­val­ta Kind­le otsan pääl­lä. Niin­pä en voi vas­tus­taa kiusaus­ta suo­si­tel­la tätä mai­nio­ta kir­jaa myös muil­le myö­häs­sä ole­vil­le lukutoukille.

Ris­to Sii­las­maan nimi tuli tutuk­si jo 80-luvul­la, kun hän kir­joit­ti Mik­ro­bit­ti-leh­des­sä Com­mo­do­re-sisä­pii­riä. Kysees­sä on siis suo­ma­lai­ses­sa bis­nes­maa­il­mas­sa erit­täin har­vi­nai­nen nört­ti, joka edel­leen pitää myös kädet saves­sa.

Nokian suu­ret muu­tok­set ovat toki alaa seu­raa­vil­le tut­tu­ja, mut­ta on erit­täin mie­len­kiin­tois­ta pääs­tä luke­maan nii­den taus­tal­la ole­vis­ta teki­jöis­tä. Yri­tyk­sen joh­ta­mis­kult­tuu­ris­sa val­ta­tais­te­lu, pel­ko ja yli­mie­li­syys lähes aiheut­ti­vat totaa­li­sen tuhon. Pää­pa­hik­ses­ta ei jää epä­sel­vyyt­tä — Jor­ma Olli­la tus­kin on vii­me vuo­si­na kut­su­nut Sii­las­maa­ta yksityiskoneeseensa.

Olen vuo­sia ihme­tel­lyt, mik­si Nokia ei ensim­mäis­ten jou­kos­sa tuo­nut mark­ki­noil­le Android-puhe­lin­ta ja kam­pit­ta­nut Sam­sun­gia. Nyt tie­dän syyt (spoi­ler alert: jos Sii­las­maa­ta oli­si kuun­nel­tu, tilan­ne oli­si ollut aivan erilainen).

Mat­ka­pu­he­li­nyk­si­kön myyn­ti Mic­ro­sof­til­le oli var­si­nai­nen jän­ni­tys­näy­tel­mä. Neu­vot­te­lut yri­tys­ten välil­lä venyi­vät, Lumia-puhe­lin­ten myyn­ti sak­ka­si ja kil­pai­lu­vi­ran­omais­ten hyväk­syn­tä vii­väs­tyi. Voi vain kuvi­tel­la, miten uuvut­ta­vaa aikaa tämä on ollut.

Sel­väk­si käy, ettei ihmis­ten irti­sa­no­mi­nen ole ollut hen­ki­ses­ti help­poa. Mie­len­kiin­tois­ta on myös lukea, miten Sii­las­maa huo­mioi Mic­ro­soft-kau­pan mah­dol­li­set vai­ku­tuk­set per­hee­seen­sä. Jos leh­dis­tö oli­si tuo­min­nut hänet maan­pet­tu­rik­si, oli­si­vat hänen lap­sen­sa voi­neet jou­tua koulukiusatuiksi.

Kysees­sä ei kui­ten­kaan ole mikään san­ka­ri­ta­ri­na vaan nöy­rä kuvaus todel­li­ses­ta joh­ta­juu­des­ta. Kir­jan sivuil­la on pal­jon vii­sai­ta vink­ke­jä joi­ta jopa yksi­ny­rit­tä­jät voi­vat hyödyntää.

Vaik­ka kir­joi­tus­tyy­li on kui­van asial­li­nen, on muka­na myös monia asioi­ta jot­ka saa­vat nau­ra­maan ääneen. Esi­merk­ki­nä kuit­tai­lu kai­kis­ta isois­ta fir­mois­ta tutuil­le mana­ge­ment bulls­hit ‑fraa­seil­le, kuten “ulti­ma­te con­ver­gence offe­ring”, “con­su­mer-led solu­tions com­pa­ny”, “vibrant eco­sys­tems”. Jos edes yri­tyk­sen hal­li­tuk­sen jäsen ei nii­tä ymmär­rä, miten ne voi­si­vat aue­ta työn­te­ki­jöil­le tai asiakkaille?

Mau­kas tari­na on myös Olli­lan rai­von­pur­kaus puhelimessa:

“Ris­to, mik­si vitus­sa sinun pitää työn­tää nenä­si joka paik­kaan? Sinä olet eri miel­tä kaikesta!”

Para­noi­di opti­mis­ti on pakol­lis­ta luke­mis­ta sekä kai­kil­le tek­no­lo­gia-alal­la työs­ken­te­le­vil­le että yri­tys­ten joh­ta­mi­ses­ta kiin­nos­tu­neil­le. Tari­na on eri­tyi­sen kieh­to­va kai­kil­le jos­sain vai­hees­sa Nokias­sa työs­sä olleille.

Löy­sin muu­ten City-leh­des­tä mie­len­kiin­toi­sen Sii­las­maan haas­tat­te­lun kah­den­kym­me­nen vuo­den takaa. Hän­hän perus­ti aikoi­naan Data Fel­lows ‑yri­tyk­sen, joka tun­ne­taan nykyi­sin nimel­lä F‑Secure. Eri­tyi­ses­ti mie­ti­tyt­tä­mään jäi kohta:

Data Fel­low­sin tuot­teis­ta täl­lä het­kel­lä tär­kein on F‑Secure. Muut­kin tuot­teen ovat olleet F‑alkuisia. Sen F‑kirjaimen his­to­ri­aa Sii­las­maa ei halua muistella.

Elon Mus­kin SpaceX-yri­tyk­sen ava­ruus­ra­ke­tin viral­li­nen nimi on Big Falcon Roc­ket, BFR. Monis­sa yhteyk­sis­sä kui­ten­kin vih­ja­taan akro­nyy­min tar­koit­ta­van Big Fuc­king Roc­ket. Oli­si­ko mah­dol­lis­ta, että Musk on otta­nut F‑Securesta mallia?