Myönnän. On hassua kirjoittaa yli puoli vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta, jonka todennäköisesti kaikki ovat jo lukeneet. Itse kuitenkin pääsin opuksen kimppuun vasta tällä viikolla. Ensimmäinen lukusessio päättyi siihen, kun heräsin sohvalta Kindle otsan päällä. Niinpä en voi vastustaa kiusausta suositella tätä mainiota kirjaa myös muille myöhässä oleville lukutoukille.
Risto Siilasmaan nimi tuli tutuksi jo 80-luvulla, kun hän kirjoitti Mikrobitti-lehdessä Commodore-sisäpiiriä. Kyseessä on siis suomalaisessa bisnesmaailmassa erittäin harvinainen nörtti, joka edelleen pitää myös kädet savessa.
Nokian suuret muutokset ovat toki alaa seuraaville tuttuja, mutta on erittäin mielenkiintoista päästä lukemaan niiden taustalla olevista tekijöistä. Yrityksen johtamiskulttuurissa valtataistelu, pelko ja ylimielisyys lähes aiheuttivat totaalisen tuhon. Pääpahiksesta ei jää epäselvyyttä — Jorma Ollila tuskin on viime vuosina kutsunut Siilasmaata yksityiskoneeseensa.
Olen vuosia ihmetellyt, miksi Nokia ei ensimmäisten joukossa tuonut markkinoille Android-puhelinta ja kampittanut Samsungia. Nyt tiedän syyt (spoiler alert: jos Siilasmaata olisi kuunneltu, tilanne olisi ollut aivan erilainen).
Matkapuhelinyksikön myynti Microsoftille oli varsinainen jännitysnäytelmä. Neuvottelut yritysten välillä venyivät, Lumia-puhelinten myynti sakkasi ja kilpailuviranomaisten hyväksyntä viivästyi. Voi vain kuvitella, miten uuvuttavaa aikaa tämä on ollut.
Selväksi käy, ettei ihmisten irtisanominen ole ollut henkisesti helppoa. Mielenkiintoista on myös lukea, miten Siilasmaa huomioi Microsoft-kaupan mahdolliset vaikutukset perheeseensä. Jos lehdistö olisi tuominnut hänet maanpetturiksi, olisivat hänen lapsensa voineet joutua koulukiusatuiksi.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään sankaritarina vaan nöyrä kuvaus todellisesta johtajuudesta. Kirjan sivuilla on paljon viisaita vinkkejä joita jopa yksinyrittäjät voivat hyödyntää.
Vaikka kirjoitustyyli on kuivan asiallinen, on mukana myös monia asioita jotka saavat nauramaan ääneen. Esimerkkinä kuittailu kaikista isoista firmoista tutuille management bullshit ‑fraaseille, kuten “ultimate convergence offering”, “consumer-led solutions company”, “vibrant ecosystems”. Jos edes yrityksen hallituksen jäsen ei niitä ymmärrä, miten ne voisivat aueta työntekijöille tai asiakkaille?
Maukas tarina on myös Ollilan raivonpurkaus puhelimessa:
“Risto, miksi vitussa sinun pitää työntää nenäsi joka paikkaan? Sinä olet eri mieltä kaikesta!”
Paranoidi optimisti on pakollista lukemista sekä kaikille teknologia-alalla työskenteleville että yritysten johtamisesta kiinnostuneille. Tarina on erityisen kiehtova kaikille jossain vaiheessa Nokiassa työssä olleille.
Löysin muuten City-lehdestä mielenkiintoisen Siilasmaan haastattelun kahdenkymmenen vuoden takaa. Hänhän perusti aikoinaan Data Fellows ‑yrityksen, joka tunnetaan nykyisin nimellä F‑Secure. Erityisesti mietityttämään jäi kohta:
Data Fellowsin tuotteista tällä hetkellä tärkein on F‑Secure. Muutkin tuotteen ovat olleet F‑alkuisia. Sen F‑kirjaimen historiaa Siilasmaa ei halua muistella.
Elon Muskin SpaceX-yrityksen avaruusraketin virallinen nimi on Big Falcon Rocket, BFR. Monissa yhteyksissä kuitenkin vihjataan akronyymin tarkoittavan Big Fucking Rocket. Olisiko mahdollista, että Musk on ottanut F‑Securesta mallia?
Kirjasta jäi parhaiten mieleen yhden lauseen toteamus: “Projekteja lopetettiin ja kahdeksan tehdasta suljettiin.” Kahdeksan. Koko aihetta käsitellään yhden lyhyen kappaleen verran. Suuruusluokka on päätähuimaava.
Jorma Ollila vastusti kovasti Siilasmaan valintaa hallituksen puheenjohtajaksi. Kun vertaan Nokian ja Ericssonin pörssikursseja viimeisen vuoden ajalta (-20% vs. +30%), niin on pakko kysyä: Oliko Jorma sittenkin oikeassa?
Itse lohduttaudun aina omalla mattimyöhäsmäisyydelläni sitä, että on paljon ihmisiä, jotka eivät ole kirjaa vieläkään lukeneet. Niin tässäkin tapauksessa. 🙂
Hieno kirja ja avasi kyllä omia silmiä isosti. Näitä lukee mielellään, kun huomaa niiden oikeasti vaikuttavan omaan ajatteluun.