Valitse sivu

Run­sas vuo­si sit­ten tweet­ta­sin osa­puil­leen näin: “Koo­daa­ja­pu­las­ta puhut­taes­sa monil­ta unoh­tuu, ettei kai­kis­ta ole koo­daa­jik­si. Osal­ta ihmi­sis­tä esi­mer­kik­si puut­tuu kyky käsi­tel­lä abstrak­te­ja asioi­ta.” Lopul­ta kes­kus­te­lu läh­ti niin lapa­ses­ta, että tuho­sin koko twee­tin.

Jäl­ki­kä­teen aja­tel­len vies­ti oli­si pitä­nyt muo­toil­la huo­lel­li­sem­min — mut­ta perus­a­ja­tus ei ole muut­tu­nut. Nyt kun haa­vat ovat arpeu­tu­neet, on hyvä het­ki käsi­tel­lä aihet­ta laa­jem­min.

Edel­leen ihmet­te­len, mik­si aja­tus sii­tä että jokai­nen ihmi­nen ei ole sovel­tu­va juu­ri koo­daa­jak­si aiheut­ti niin kovas­ti huo­mio­ta. Jos oli­sin väit­tä­nyt, ettei kai­kis­ta ole polii­seik­si, laki­mie­hik­si tai ydin­fyy­si­koik­si, kukaan ei oli­si äläh­tä­nyt.

Toki on ole­mas­sa monen­lais­ta “koo­daus­ta”. Mut­ta kes­ki­ty­tään täs­sä ylei­sim­pään eli ohjel­mis­to­ke­hit­tä­jä­nä toi­mi­mi­seen. Hen­ki­löön, joka uran­sa aika­na tulee tutus­tu­maan usei­siin eri ohjel­moin­ti­kie­liin ja ympä­ris­töi­hin ja toteut­taa moni­nai­sia jär­jes­tel­miä. Eli sel­lai­seen koo­da­riin, jos­ta on eni­ten pulaa.

Aiem­mas­sa kir­joi­tuk­ses­sa ker­roin, että ohjel­mis­to­ke­hit­tä­jä­nä työs­ken­te­lee jo nyt pal­jon ihmi­siä, jot­ka eivät ole kum­moi­sia koo­daa­jia. Mut­ta mil­lai­sia omi­nai­suuk­sia hyväl­lä koo­daa­jal­la sit­ten on? Koke­muk­se­ni mukaan aina­kin seu­raa­vat teki­jät yhdis­tä­vät päte­viä ohjel­mis­to­ke­hit­tä­jiä:

  • Älyk­kyys
  • Mate­maat­ti­nen lah­jak­kuus
  • Kyky käsi­tel­lä abstrak­te­ja asioi­ta
  • Sin­nik­kyys
  • Innok­kuus oppia uut­ta ja kehit­tyä
  • Haluk­kuus työs­ken­nel­lä pit­kiä­kin aiko­ja yksin tie­to­ko­neel­la

Eri­tyi­ses­ti Twit­te­ris­sä kysee­na­lais­tet­tiin väit­tee­ni, ettei­vät kaik­ki pys­ty abstrak­tiin ajat­te­luun. Nyt minul­la on esit­tää väit­teen tuek­si suo­ma­lai­sen pro­fes­so­rin aja­tuk­sia. Aamu­leh­des­sä jul­kais­tiin 20.6.2020 jut­tu “Älyk­kyys selit­tää ihmi­sen elä­män­kul­kua parem­min kuin sosi­aa­li­luok­ka, mut­ta sitä on vai­kea sanoa ääneen”. Artik­ke­lis­sa psy­ko­lo­gian pro­fes­so­ri Mar­kus Joke­la ansiok­kaas­ti ker­too älyk­kyy­den mer­ki­tyk­ses­tä. (Sama artik­ke­li muu­ten jul­kais­tiin Hesa­ris­sa tou­ko­kuus­sa ja Tie­de-leh­des­sä jo hel­mi­kuus­sa.) Eri­tyi­ses­ti haluan nos­taa jutus­ta esil­le kak­si vir­ket­tä: “Ulko­nä­köään­kin voi yrit­tää paran­taa kau­neus­leik­kauk­sil­la, mut­ta kyky abstrak­tiin loo­gi­seen päät­te­lyyn ei para­ne, vaik­ka kuin­ka har­joit­te­li­si. — Älyk­kyys on ver­ra­ten pysy­vä omi­nai­suus, ja sil­lä on pal­jon suu­rem­pi mer­ki­tys kuin pel­käl­lä kir­ja­nop­pi­nei­suu­del­la.”

Koo­daa­jat käsit­te­le­vät erit­täin abstrak­te­ja asioi­ta — on sanot­tu että ohjel­mis­to­ke­hit­tä­jät ovat ainoi­ta insi­nöö­re­jä, jot­ka suun­nit­te­le­vat tuot­tei­ta (ohjel­mia) jot­ka eivät nou­da­ta fysii­kan lake­ja. Lisäk­si koo­daa­jat myös hyö­dyn­tä­vät moni­mut­kai­sia tie­to­ra­ken­tei­ta. Jos mate­ma­tiik­ka oli kou­lus­sa pai­na­jais­ta, en usko että koo­daa­mi­nen­kaan tulee ole­maan herk­kua.

Mik­si tämän ääneen sano­mi­nen sit­ten on tär­ke­ää? Kaik­kien hou­kut­te­le­mi­nen alal­le vain tuh­laa resurs­se­ja ja tuot­taa pet­ty­myk­siä. Osal­le totuus voi pal­jas­tua jopa vas­ta työ­elä­mään pää­se­mi­sen jäl­keen ja tuh­lat­tu­aan usei­ta vuo­sia kou­lun­käyn­tiin. Lisäk­si koko alan arvos­tus las­kee ja ohjel­mis­to­jen laa­tu kär­sii.

Kan­nus­tan toki kaik­kia tutus­tu­maan koo­daa­mi­sen ihmeel­li­seen maa­il­maan. Esi­mer­kik­si Mim­mit koo­daa tekee tär­ke­ää työ­tä — ja toi­vot­ta­vas­ti onnis­tuu hou­kut­te­le­maan alal­le sel­lai­sia hen­ki­löi­tä, joi­den omi­nai­suu­det sopi­vat vaa­ti­muk­siin.

 

 

Share This