Ikea-efekti

Viral­li­ses­ti Ikea-efek­ti tar­koit­taa kog­ni­tii­vis­ta vinou­maa: kulut­ta­ja arvos­taa itse kasaa­maan­sa tuo­tet­ta enem­män, kuin jos oli­si vas­taa­van osta­nut val­mii­na. Nyt kui­ten­kin suo­ri­tan ter­mil­li­sen omi­mi­sen ja aloi­tan muu­ta­mal­la Ikea-kokemuksella:

• Ostin vuo­de­soh­van, jon­ka meka­nis­mi hajo­si vuo­den käy­tön jäl­keen. Ikean asia­kas­pal­ve­li­ja oma-aloit­tei­ses­ti hyvit­ti ben­sa­ku­lut ja kysyi, haluan­ko rahat takai­sin vai uuden saman­lai­sen soh­van. Valit­sin uuden soh­van, kos­ka soh­va sinän­sä oli ollut hyvä valin­ta. Muu­ta­man minuu­tin kulut­tua asia­kas­pal­ve­li­ja pala­si ker­to­maan, että myy­mä­lään oli aamul­la saa­pu­nut saman­lai­nen soh­va, jon­ka pak­kaus oli vioit­tu­nut. He oli­vat koon­neet soh­van val­miik­si löy­tö­nurk­kaan. Kun valit­sin tuon täy­sin vir­heet­tö­män, val­miik­si koo­tun soh­van, sain puo­let rahois­ta­ni takaisin.
• Tut­ta­va meni vai­mon­sa kans­sa pat­jaos­tok­sil­le. Vai­mo mai­nit­si myy­jäl­le, että halua­vat ostaa Ikeas­ta seu­raa­vat­kin pat­jat, kos­ka edel­li­set ovat kes­tä­neet yli seit­se­män vuot­ta ja vas­ta nyt men­neet hie­man kuo­pal­le. Myy­jä tart­tui tähän ja mai­nit­si, että pat­joil­la on kym­me­nen vuo­den takuu. Kuit­tia ei ollut tal­lel­la mut­ta kun pat­jan mal­li oli tie­dos­sa, kai­voi myy­jä seit­se­män vuot­ta van­han kuvas­ton, tar­kis­ti siel­tä pat­jan sil­loi­sen hin­nan ja hyvit­ti sen täy­si­mää­räi­se­nä uuden hinnasta.
• Toi­nen tut­ta­va osti ison kasan tava­raa ja meni nii­den kans­sa kas­sal­le. Kas­sa ilah­tui kun ker­ran­kin asia­kas oli aset­ta­nut kaik­ki tuot­teet siten, että vii­va­koo­dit oli­vat kas­san puo­lel­la. Kii­tok­sek­si hän antoi kasan kahvilipukkeita.
• Kol­mas tut­ta­va taas oli osta­nut Ikeas­ta kasan laa­ti­koi­ta, joi­ta oli saa­ta­va­na val­koi­si­na ja hopei­si­na. Hän pää­tyi hopei­siin, ja var­mis­ti että nii­tä oli­si jat­kos­sa­kin saa­ta­va­na. Usei­ta vuo­sia myö­hem­min tut­ta­va pala­si Ike­aan ja huo­ma­si pet­ty­myk­sek­seen, että vain val­koi­sia laa­ti­koi­ta oli enää myyn­nis­sä. Hän pur­na­si tur­hau­tu­mis­taan myy­jäl­le, joka pahoit­te­li ja ehdot­ti että jos hän palaut­tai­si hopei­set laa­ti­kot Ike­aan niin ne voi­tai­siin veloi­tuk­set­ta vaih­taa valkoisiin.

Vas­taa­via tari­noi­ta on lukui­sia mui­ta­kin. Kaik­kia nii­tä yhdis­tää poik­keuk­sel­li­sen asia­kas­ko­ke­muk­sen lisäk­si se seik­ka, ettei asia­kas­pal­ve­li­ja kos­kaan kysy lupaa esi­mie­hel­tään, vaan tekee itse pää­tök­sen. Ikea on mal­lie­si­merk­ki sii­tä, miten tyy­ty­väi­set työn­te­ki­jät, joil­le on annet­tu vas­tuu­ta ja vapaut­ta, tuot­ta­vat tyy­ty­väi­siä asiakkaita.

Toi­nen Ikean asia­kas­ko­ke­mus­ta nos­ta­va teki­jä on, ettei siel­lä ole pro­vi­sio­pal­kat­tu­ja myy­jiä. Myy­jien kans­sa voi jutel­la aivan kuin taval­lis­ten ihmisten.

Mil­tä­hän tun­tui­si asioi­da kiin­teäl­lä pal­kal­la toi­mi­van kiin­teis­tön­vä­lit­tä­jän tai kodin­ko­ne­myy­jän kans­sa? Entä­pä auto­kaup­pi­aan? (Iro­nis­ta kyl­lä, ame­rik­ka­lai­nen tut­ki­mus­yh­tiö rank­ka­si Tes­lan esit­te­ly­ti­lat vii­mei­sek­si auto­kaup­pa­ver­tai­lus­sa, kos­ka Tes­lan työn­te­ki­jät eivät pyr­ki­neet myymään.)

Jokai­sen yri­tyk­sen kan­nat­tai­si pyr­kiä vähin­tään samal­le tasol­le, kuin maa­il­man suu­rin huo­ne­ka­lu­kaup­pa. Tar­jot­kaa asiak­kail­le posi­tii­vi­nen Ikea-efekti.