Valitse sivu

Vii­si­vuo­tias tun­ne­tus­ti kilah­taa ja huu­taa “epä­rei­lua!” jos esi­mer­kik­si kak­ku­pa­laa ei ole jaet­tu mole­kyy­lin tark­kuu­del­la. Samaa tak­tiik­kaa voi (vaih­te­le­val­la) menes­tyk­sel­lä hyö­dyn­tää myös yri­tys­maa­il­mas­sa.

Pit­kän myyn­ti­vai­heen jäl­keen sain han­kit­tua asiak­kaak­si ison, tun­ne­tun ja hyvä­mai­nei­sen yri­tyk­sen. Erin­omai­nen refe­rens­siy­ri­tys siis.

Kun yhtei­se­lo­kin sujui kit­kat­ta, lai­toin yhteys­hen­ki­löl­le kyse­lyn oli­si­ko yri­tyk­sen logoa mah­dol­lis­ta lisä­tä asia­kas­lis­taan. Parin päi­vän jäl­keen tuli vas­taus: lakio­sas­to sanoi ei.

Tutus­tuin kil­pai­li­jam­me asia­kas­lo­go­me­reen ja bon­ga­sin siel­tä tutun yri­tyk­sen. Lähe­tin asiak­kaal­le vies­tin, jos­sa keho­tin pyy­tä­mään kil­pai­li­jaa­kin otta­maan logo pois sivuil­ta. Sain käyt­tö­oi­keu­den tun­ti vies­tin lähet­tä­mi­sen jäl­keen.

Myö­hem­min sain asiak­kaak­si toi­sen mie­len­kiin­toi­sen yri­tyk­sen. Myös­kään tämän yri­tyk­sen juris­tit eivät olleet innok­kai­ta jake­le­maan refe­rens­si­lu­pia.

Niin­pä jäl­leen kai­voin kil­pai­li­jan, jon­ka sivuil­ta asiak­kaan logo löy­tyi, ja lai­toin täs­tä tie­dus­te­lua asiak­kaal­le. Täl­lä ker­taa vas­taus kuu­lui: “no he eivät var­maan ole lupaa pyy­tä­neet”!

Lisäk­si olen tak­tiik­kaa käyt­tä­nyt onnis­tu­nees­ti toi­mi­ti­lay­ri­tyk­sen kans­sa. Uuden toi­mis­to­ra­ken­nuk­sen edes­sä ole­vas­sa kyl­tis­sä komei­li raken­nuk­ses­sa ole­vien parin­kym­me­nen yri­tyk­sen nimet. Yhtä lukuun otta­mat­ta kaik­ki oli kir­joi­tet­tu perus­fon­til­la — ainoan poik­keuk­sen koh­dal­la kyl­tis­sä oli yri­tyk­sen logo.

Lai­toin vuo­kra­nan­ta­jal­le noo­tin että mei­dän­kin pitää saa­da käyt­tää logoa, tai sit­ten tuol­le toi­sel­le yri­tyk­sel­le pitää vaih­taa pelk­kä teks­ti. Niin­pä saim­me­kin logo.

Pian tämän jäl­keen tämä toi­nen yri­tys muut­ti toi­seen raken­nuk­seen — ja jäl­leen kyl­tis­sä oli ainoas­taan yksi, omas­ta mie­les­tä­ni ainoa oikea yri­tys edus­tet­tu­na logol­la.

Share This