Valitse sivu

Vuon­na 2014 tee­tin TTY:n pro­jek­ti­työ­kurs­sil­la Google Glass -sovel­luk­sen, jota tes­tat­tiin auto­kau­pois­sa. Tutus­tuin tuol­loin suo­ma­lais­ten auto­kaup­po­jen verk­ko­si­vui­hin, ja Laak­ko­sen pal­ve­lu oli omaa luok­kaan­sa sekä käy­tet­tä­vyy­del­tään että ulkoa­sul­taan. Pal­ve­lun oli toteut­ta­nut yri­tys nimel­tä Cras­man. Pian tuon jäl­keen aloin kiin­nit­tää huo­mio­ta, että usei­den eri­tyi­sen tyy­lik­käi­den verk­ko­pal­ve­lui­den, kuten Vex­ve ja Nokian Ren­kaat, jäl­jet joh­ti­vat samal­le HTML-teh­taal­le. Sovin tapaa­mi­sen, kävin visii­til­lä ja vakuu­tuin näke­mäs­tä­ni.

Tänä vuon­na Cras­man täyt­tää jo 23 vuot­ta, mikä on hur­ja saa­vu­tus yri­tyk­sel­le, joka on alus­ta läh­tien toteut­ta­nut säh­köi­siä pal­ve­lui­ta. Vuon­na 1996 Inter­ne­tiä selai­li­tiin Netsca­pel­la, Googlen perus­ta­mi­seen oli pari vuot­ta ja Suo­mes­sa jul­kais­tiin pape­ri­luet­te­loa Inter­net-osoit­teis­ta. Mai­nion nos­tal­gi­sen kat­sauk­sen tuo­hon aikaan tar­jo­aa esi­mer­kik­si Ver­kos­sa-ohjel­ma jou­lu­kuul­ta 1995:

 

 

Näin kau­an menes­ty­neen yri­tyk­sen on pitä­nyt teh­dä monia asioi­ta oikein, ja niin­pä olin hyvin innois­sa­ni, kun Cras­ma­nin Tom­mi otti yhteyt­tä ja pyy­si spar­raa­maan yri­tyk­sen joh­to­ryh­mää. Jär­jes­tim­me pit­kän ja hiki­sen päi­vän HUONE Hel­sin­gis­sä, jota voin läm­pi­mäs­ti suo­si­tel­la kai­ken­lais­ten työ­pa­jo­jen jär­jes­tä­mi­seen. Käy­tän­nön jär­jes­te­lyt toi­mi­vat moit­teet­to­mas­ti ja eri tee­moin jär­jes­te­tyt huo­neet ovat todel­la hie­no­ja.

Päi­vä aloi­tet­tiin fasi­li­toi­dul­la ret­ros­pek­tii­vil­lä. Ret­ros­pek­tii­vit ovat olen­nai­nen osa ket­te­räs­sä kehi­tyk­ses­sä tär­ke­ää jat­ku­vaa paran­ta­mis­ta. Vali­tet­ta­vas­ti nii­tä kui­ten­kin hyö­dyn­ne­tään aivan lii­an vähän. Voi­si­ko yksi syy olla sii­nä, ettei tilai­suu­del­le ole kek­sit­ty hyvää suo­men­kie­lis­tä vas­ti­net­ta? Fasi­li­toi­jan teh­tä­vä on ohja­ta tilai­suut­ta, mut­ta hänen tulee malt­taa pysyä eros­sa asioi­den kom­men­toin­nis­ta.

On usei­ta tapo­ja jär­jes­tää ret­ros­pek­tii­vi, mut­ta tar­koi­tuk­se­na on kat­soa men­nyt­tä ja tule­vaa, kerä­tä ideoi­ta ja oival­luk­sia sekä sopia nii­den poh­jal­ta kon­kreet­ti­sis­ta toi­men­pi­teis­tä. Ohjel­mis­to­ke­hi­tyk­sen lisäk­si sitä voi­daan käyt­tää kai­ken­lai­sen toi­min­nan kehit­tä­mi­sen apu­vä­li­nee­nä.

Cras­ma­nin joh­to­ryh­mä on ulos­päin san­gen homo­gee­ni­sel­ta vai­kut­ta­va poruk­ka, ja he tun­te­vat toi­sen­sa erit­täin hyvin. Niin­pä etu­kä­teen mie­tin, kuin­ka pal­jon he pys­ty­vät luo­maan toi­sis­taan poik­kea­via ideoi­ta. Pel­ko­ni oli kui­ten­kin tur­ha. Osal­lis­tu­jat täy­den­si­vät mai­nios­ti toi­si­aan ja saim­me sovit­tua usei­ta mer­kit­tä­viä asioi­ta jat­ko­työs­töä var­ten. Ret­ros­pek­tii­vin ihme tapah­tui jäl­leen.

Lou­naan jäl­keen jat­koim­me vie­lä työs­ken­te­lyä mui­den tee­mo­jen paris­sa. Tätä yri­tys­tä kan­nat­taa pitää sil­mäl­lä — hie­no­ja asioi­ta on luvas­sa jat­kos­sa­kin.

Share This